Kaupungin valot syttyy

Ilta laskeutuu kaupunkiin
Silmät janoiset herää
Kapakat unelmia tulvillaan
Valot ihmisiä kerää

Tämä blogi on syntynyt ajatuksissani jo kauan aikaa sitten, jo kauan ennen tätä ensimmäistä postausta. Siihen aikaan kun kuu oli suurempi kuin nyt. Ja maa oli pesäpallon kokoinen. Tuntui että oli tarve, tarve kirjoittaa kaupungin valoista, ja kaupungin sykkeestä, sen tapahtumista ja keikoista, loputtomista öistä. Sillä tavalla kuin minä sen koen. Minä, Toni Jackman, olen nähnyt sen huumaavana kun kesäyö huutaa kuuta, olen tanssinut sen kiihkeässä rytmissä, kiivennyt katoille ja huutanut, hei täältä näkee kauas. Olen ryöminyt katuojissa, nähnyt kun kaupungin valot syttyvät, oranssin kaupunkitaivaan alla. Vaikka olen syntynyt New Yorkissa ja eksynyt supermarketissa, on Helsinki ollut minulle kuin estradi, jossa vain katulamput kumartaa ja niitä kiertävät varjot minut mukaansa haluaa. Niin monet kerrat olen avannut keikkapaikan oven ja astunut sisään, ja kuullut kun sähköinen ääni tulee taivaalta. Keihäät syttyvät palamaan. Lavan edessä on tungosta, musiikki tulee lujaa, ei siitä saa oikein selvää, ja minäkin laulan koko ajan mukana. Halpa humala, ikkunan ristikon varjo mun kädet pöytään kahlitsee. Katson kun kaikki etsii toisiaan, ja eksyy itsestään. Ja minä tietenkin, istun nurkassa, mitäs muutakaan. Tulis nyt vaan jotain musaa kovaa. Kaupungin valot loistaa, Stadi by night.

Valomerkki unet katkaisee
Käsi ovella odottaa
Toiset kulkee kotiinsa
Yö yksin mua odottaa

Ja kylmät tähdet taivaalla loistaa, kun mä seison kadulla. Sireenien ääressä, tyhjät kadut, kuin kuolleet sielut. Jään yksin sateen kylmyyteen, kun varpaitani palelee. Äreät vaahterat narahtelevat, nojaan lyhtypylvääseen minäkin, siinä on rakkaani olkapään jälki. Putoavat tähdet repii käteni rikki, kun astelen kaupungin laitoja. Kadonnut nukahtaa asfaltin mustaan patjaan, ja vetää peitokseen vääntyneen liikennemerkin. Kaupungin valot sammuu.

Nämä ovat kertomuksia ajasta ja paikasta, tapahtumista vailla nimeä.
Tämä on Kaupungin Syke. Koska elämän täytyy liikkuu.

Toni Jackman


Ei kommentteja: