Cafe Mascot, Neljäs Linja 2, Helsinki
22-Pistepirkon keikka Helsingissä vitosella Vappuaattona! Luulisi että tämä olisi unta, mutta totta se oli. Kallion vasemmistolaiset järjestävät Vasen Linja –klubin joka kuukauden ensimmäisenä torstaina Cafe Mascotissa. Ohjelmassa on vaihtuvaa livemusiikkia sekä poliittisia keskusteluita. Vappuaaton klubin ohjelmassa (poikkeuksellisesti keskiviikkona) oli ensin keskustelu aiheesta ”Ihmisyyden rajat – Euroopan rajat”. Keskustelemassa EU:n turvapaikkapolitiikasta ja paperittomista ihmisistä olivat Li Andersson, Pia Lohikoski ja Kari Uotila. Tämä keskustelu olisi ollut mielenkiintoista kuulla, koska keskustelussa oli vielä mukana hyvä tuttuni Kari Uotila, mutta jouduin keskittymään vain Pirkkojen keikkaan muiden kiireiden vuoksi. Keskustelun jälkeen alkoivat musiikkiesitykset. Esiintyjinä olivat tänään Modernistit, Duo Mikaela ja Juha Eero Tapani, sekä rumpuryhmä Kanyasoli. Illan päätti viimeisenä esiintynyt The Others aka 22-Pistepirkko.
Saapuessani keikkapaikalle puoli tuntia ennen 22-Pistepirkon aloittamisaikaa, Cafe Mascotin ovella ei ollut jonoa ja pääsin suoraan sisään. Cafe Mascot on kaksikerroksinen ravintola, jossa esiintymislava oli alakerrassa. Hyvin pienen lavan edessä oli joitakin sohvia, jotka harmikseni olivat jo valloitettuja ja täynnä ihmisiä. Jouduin tyytymään jäämään lavan reunassa seisovien ihmisten selkien taakse, josta kuvaaminen ei onnistuisi mitenkään. Onneksi olut oli täällä suhteellisen halpaa (tuoppi alle vitosen!), joten maistelin olutta ja odotin konsertin alkua.
Hieman klo 23 jälkeen Asko ja P-K Keränen sekä Espe Haverinen saapuivat lavalle. Valot hämärtyivät ja ilman mitään puheita he aloittivat tiukan poljennon. Keikan edetessä sain kuin sainkin puserrettua itseni lähietäisyydelle että pystyin ottamaan myös kuvia bändistä.
Pimeän punaisissa välkkyvissä valoissa P-K oli kuin Neil Young, kun hän hattu päässään taivutti vartaloaan taakse, kyyristyi ja takoi kitaraansa keinuen musiikin tahtiin. Velvet Underground -cover täytti säröilevine kitaroineen pienen tilan, kun Espe liittyi kertosäkeissä laulamaan mukaan.
What goes on in your mind?I think that I am falling down.
What goes on in your mind?
I think that I am upside down.
Baby, be good, do what you should, you know it will work alright.
Baby, be good, do what you should, you know it will be alright.
I'm going up, and I'm going down.
I'm going from side to side.
See the bills, up in the sky,
Somebody's cut their string in two.
Baby, be good, do what you should, you know it will work alright.
Baby, be good, do what you should, you know it will be alright.
One minute born, one minute doomed,
One minute up, one minute down.
What goes on in your mind?
I think that I am falling down.
Baby, be good, do what you should, you know it will work alright.
Baby, be good, do what you should, you know it will be alright.
The Others aka 22-Pistepirkko
Keikan aikana kuultiin yksi uusi biisikin:
Freeway of yesterdayblew me away
to get over May
to get over May
..get over May
I downed a blue pill
to walk through the day
to get over May
to get over May
..get over May
These magic momentsLet us fly
And for awhile
All was clear
Then our rent
Over and out
She follows me
Underground
Three moons and a cloud
Riding the skyway
In my life with May
In my life with May
…Life with May
Freeway of yesterday
threw me away
to get over May
to get over May
..get over May
Keikan paras osuus tuli kun Pistepirkot soittivat omaa materiaaliaan, näistä ensimmäisenä tuli pitkien kitaraväliosien saattelemana Coffee girl. P-K tulkitsi biisiä kasvot alas lyötynä hitaiden saundien valuessa pitkin soittopaikan seiniä. Jos koskaan rakastan ketään, se olet sinä, my coffee girl. Jos pysyn jossain viikon tai kaksi. Yleisö oli hiljaa ja kuunteli, kun bändi esitti parastaan.
Seuraavana ja viimeisenä laulettuna biisinä tuli Onion Soup, joka viimeistään räjäytti yleisön laulamaan mukana. Jotenkin on käsittämätöntä että vain kolme miestä saa aikaan näin hyvää musiikkia. Loppuhuipentumana Asko ja P-K väänsivät vielä muutaman minuutin mittaiset tiukat kitarariffit, kun koko paikka tuntui säteilevän raakaa kitarasoundia.
Kun keikka oli päättynyt ja pirkot keräsivät kamojaan pienen pieneltä lavalta, kävin vaihtamassa muutaman sanan P-K:n kanssa, sekä pyytämässä omistuksen vinyylisingleeni. Kyseinen single oli rajoitettu uusintapainos Birdy-hitistä, joka räjäytti tajuntani vuonna 1992. Tämä oli ensimmäinen biisi jonka koskaan kuulin 22-Pistepirkoilta ja muistan sen musiikkivideonkin jossa intiaanit ratsastivat videon alussa sotamaalauksissaan. Näin kauan täytyi kulua aikaa ennenkuin onnistuin näkemään heidät ensi kerran livenä, totesin P-K:llekin, joka hymyssä suin nyökkäsi. Levyssäni luki: Tonille parasta menoa!
Poistuin Cafe Mascotista koleaan yöhön ja kävelin kohti Hakaniemen metroasemaa. Vappuaatosta huolimatta kadulla oli aivan hiljaista. Kallion kirkko kohosi takanani kohti kaupungin valosta hehkuvia tummansinisiä pilviä, Elannon hautausliikkeen kyltti loisti pimeydessä, ja mielessäni lauloin:
it don’t really matter
does it really matter
if we go insane, my darling
